LASI
Lasin
raakaineita
on: Kvartsihiekka (puhtainta kvarsihiekkaa saa merenpohjasta),
soodaa, natriumsilikaattia, kalsiumkarbonaattia, potaskaa,
lyijymönjää ja lyijykristallia.Ne tulevat Iittalaan Minas
Geraisin alueelta, Brasiliasta sekä Spruce Pine -nimisestä
kaupungista Pohjois-Carolinasta Yhdysvalloissa. Kaikki raaka-aineet
sulatetaan yhteen ja sitten ne puhalletaan palloiksi
sellaisilla pitkillä putkilla ja jäähdytetään.Raaka-aineet
voidaan jakaa viiteen eri luokkaan: lasinmuodostajat, liuottajat,
stabilisaattorit, selkeyttäjät ja väriaineet. Lasinmuodostajat
ovat tärkein osa lasia, ne muodostavat lasin verkkorakenteen.
Piidioksidin lisäksi lasinmuodostajia ovat mm. boorioksidi ja
fosforioksidi.
Liuottajia lisätään raaka-aineseokseen eli mänkiin alentamaan sen sulamispistettä. Yleisimpiä liuottajia ovat alkalioksidit, kuten sooda Kalkkikivi on yksi yleisesti käytössä oleva stabilisaattori. Sen tehtävänä on tehdä lasista kemiallisesti kestävää. Jos lasin valmistuksessa käytetään esimerkiksi vain piidioksidia ja natriumkarbonaattia, syntyvä lasi liukenee veteen.
Mängin sulatuksen aikana siihen syntyy kaasukuplia. Lasin on kuitenkin oltava täysin kirkasta ennen työstöä. Selkeyttäjät ovat aineita, jotka auttavat pääsemään kuplista eroon. Näitä ovat mm. arsenikki- ja antimonioksidit.
Väriaineilla saadaan lasi halutun väriseksi. Väriaineita ovat metallioksidit. Tarkemmin sanottuna 3d siirtymämetallien tai 4f maametallien oksidit. Lasin valmistuksessa voidaan käyttää myös jätelasimurskaa eli pinttiä. Pintin käyttö alentaa valmistukseen tarvittavaa lämpötilaa. Sen avulla saadaan vähennettyä myös valmistuksessa syntyviä päästöjä. Lasi on sulatettujen silikaattien jähmettyessä muodostunut amorfinen massa.
Lasi
on haurasta, kovaa ja yleensä läpinäkyvää. Sulatetun silikaatin
jäähtyessä atomit eivät enää palaudu kiteiseen muotoon,
vaan jähmettynyt massa jää lasiksi.Tavallinen ikkunalasi läpäisee
näkyvää valoa, mutta vain hieman ultraviolettisäteilyä. Lasi ei
juurikaan johda sähköä sen jälkeen kun se on
jähmettynyt, mutta ennen sitä kun se on vielä juoksevaa, se johtaa
erittäin hyvin sähköä. Lasi ei myöskään johda erityisen hyvin
lämpöä, minkä vuoksi se täytyy jäähdyttää hitaasti. Jos lasi
jäähdytetään tai lämmitetään liian nopeasti, lämpötila
sitoutuu epätasaisesti ja luo jännitystiloja. Vähäinenkin
ulkopuolinen voima saattaa purkaa näitä jännityksiä, jolloin
lasi pirstoutuu lähes räjähdysmäisesti. Tämän on saattanut moni
huomata kaataessaan kuumaa tai kylmää nestettä
juomalasiin joka on ollut lämpötilaltaan vastakkainen.
R.S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti